VIIKOSSA 114 JUOSTUA KILOMETRIÄ

Istun sohvalla tyytyväisenä. Tänään juostu 26 kilometrin yhteislenkki kasvatti viikon juoksumääräni 114,8 kilometriin. Tavoitteena oli juosta yli 100 kilsaa seitsemän päivän aikana, ja tuon tavoitteen saavutin. Ja ylitin.
Kävin seitsemänä peräkkäisenä päivänä lenkillä ilman yhtään lepopäivää. Pidemmän päälle se ei tietenkään ole järkevää. Jalkani ovat tuntuneet hyviltä, eikä lepoon ole ollut pakollista tarvetta. Juokseminen on vienyt mukanaan, enkä halunnut edes ajatella lepopäivän pitämistä.
Miksi juoksen "tuollaisia" määriä, minulta kysyttiin. No katos, tämä satku oli niin kuin yhdenlainen haaste. Ja toisaalta juoksemisesta tulee tosi hyvä olo. Ja samalla tavalla juoksevista ja ajattelevista ihmisistä olen saanut kavereita ja ystäviä.

24 TUNNIN JUOKSU

Viikko sitten kävin seuraamassa 24 tunnin juoksua. Siihen verrattuna 114 kilometrin viikkoni oli lasten leikkiä. Onneksi näitä ei tarvitse, eikä pidä verrata. Jokainen voi tuuletella tyytyväisenä omien tavoitteidensa täyttymistä. Tavoitteita kannattaa asettaa, sillä muuten tekeminen muuttuu helposti peruspuurtamiseksi.
24 tunnin juoksussa miesten sarjan ykkönen Kari Hotakainen juoksi 228 ja naisten paras Sumie Inagaki 220 kilometriä. Miesten tuloslistan keskivaiheille pääsi 125 kilometrin askelluksella. Fyysisesti 24 tunnin juoksu on mielipuolinen rasitus, mutta arvelisin, että vielä kovempi koettelemus tuo on päänupille.

Tunnelmia 24 tunnin juoksusta. Huoltopöytä kullan kallis. Kuva: Juha "Jupe" Nurmela.

 

 

HIIHTOLOMA

Hiihtolomaviikko sujui pääosin Vuokatissa. Hieno paikka kaikin puolin, kesät talvet, mutta ei sielläkään päässyt erityisen hyvissä olosuhteissa hiihtämään. Päivät vesisateessa ja plussalla söivät hiihtobaanojen pinnan, jonka myrskytuuli kuorrutti luonnon strösseleillä.
Plussaa oli myös Vuokatin Ammattiopiston pitämä lettukahvila Rönkön laavulla. Kun matka jatkui, latu nousi ylemmäs, samoin mehumukin hinta: Heikkilän tilan kahvila pyysi kaksi euroa samasta mehumukillisesta, jonka opiskelijat tarjosivat puolen euron korvausta vastaan.
Kokonaisuudessaan onnistunut loma, vaikka yksi harmitus kaihertaa. Ensimmäisenä iltana harhauduin Katinkullan pimeältä yhdysladulta ja jouduin kävelytielle, jonka pintaan nousseet vanhat hiekoitussorat vuolivat uusien suksieni pohjasta turhankin komeat artifiaaliset strösselit luomujen rinnalle.

Mitähän seuraavaksi? Tuukka ehdotti, että sata mailia viikossa. Ehkä. Tai 100 km viikonlopussa. Ja lapset kysyivät, että osallistunko joskus 24 tunnin juoksuun. Ehkä - isolla e:llä #hymiö