lauantai 14. helmikuuta 2015

JUOKSUTAPAHTUMASTA ILOA JA TUNNETTA

Winter Runin kanslia ja sopparuokala löytyivät stadikan sisätiloista.


Olen viime viikkoina keskustellut työpaikallani voiko lappu rinnassa juosta rauhallisesti tai ennen kaikkea maximivauhtiaan hitaammin? Väitteeni: kyllä voi.
Todistin tätä eilen Winter Runissa, johon lähdin (juoksu)kavereitteni kanssa Team Elina Jouhki ja Pink Wheels -hengessä sekä ennen kaikkea pilke silmäkulmassa.
Tarkoitus ei missään vaiheessa ollut ennätysten hakeminen tai oksennuksen houkuttelu kurkkuun, vaan hyvän fiiliksen saavuttaminen. Tuossa tavoitteessa onnistuinkin täydellisesti - ja vähän paremminkin, sillä sain jaettua iloa ja tunnetta monelle muullekin juoksijalle ja kannustajalle sekä koiranulkoiluttajalle ja jopa partiovuorossa olleille poliiseille.
Mielihyvää lisäsi se, että Icebugin sponsoroima tapahtuma oli hyväntekeväisyysjuoksu. Puolet osallistumismaksuista ohjattiin suoraan syöpäkeräykseen.



"Vähentää tiukkapipoista tulosten tuijottamista"


Kaikki lenkillä käyneet tietävät, että juoksun jälkeen on usein fyysisesti vahva olo, erityisen hyvä fiilis omasta tekemisestä. Kuten eilinen esimerkkini, juoksutapahtumissa on mahdollista saada ja antaa myös henkisesti vahvaa oloa - vaikka ei kaasu pohjassa menisikään.
Tapahtumiin osallistuminen lisää varmasti motivaatiota omaan harrastukseen, mutta ennen kaikkea jos mukaan lähtee ei-niin-tosissaan, ollaan lähellä Juuson lausumaa "lisätä liikunnan iloa ja vähentää tiukkapipoista tulosten tuijottamista." Sitähän meistä valtaosa kuitenkin hakee: liikunnallista elämäntapaa ja parempaa terveyttä, niin fyysisesti kuin henkisesti.
Monelle juoksutapahtumaan osallistuminen on kuitenkin turhan suuren kynnyksen takana. Toki osallistuminen on jokaisen oma asia, mutta väärin perustein (kirjoittajan mielestä) sellaista ei kannata itseltään kieltää. Monelle osallistumisen edellytyksenä ovat kovaa juokseminen, pärjääminen ja ainakin häntäpään sijoitusten välttäminen. NOT. Ei juoksutapahtumassa kukaan ole stalkkaamassa hitaammin juoksevia tai viimeiseksi jääviä.
Mitä, jos sinäkin lähtisit rohkeasti juoksutapahtumaan ilman mitattavia tavoitteita ja antaisit tunnelman viedä mukanaan? Sijoitusta ja sekunteja tärkeämpänä saisit itsellesi aimo annoksen hyvää mieltä ja vahvaa tunnetta.



Jupe ja possu saivat Winter Runista iloa ja tunnetta.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti